Kenen on syy, kun lapsi häiriköi?

Taas on aloitettu nujakointi siitä, mihin syyttävän sormen tulisi osoittaa, kun lapsi käyttäytyy moukkamaisesti koulussa. Jos syy ei ole koululaitoksen, se näyttää olevan automaattisesti vanhempien.

Pintaa raapaisematta on sekä mahdotonta että loukkaavaa leimata kotia pelkästään siksi, että lapsi häiriköi kerran tai toistuvasti.
On sanomattakin selvää, että lapsen kertomuksen pitäminen absoluuttisena totuutena on silkkaa typeryyttä, eikä siihen kannata yhdenkään vanhemman sortua. Mutta ei pidä myöskään kategorisesti väittää, että vanhemmat ovat syyllisiä lapsen käytökseen, joka voi olla vaikeasti siedettävää ja rajoitettavaa kotonakin.
Usein nämä perheet, joissa lapsen käytös on haastavaa monista selvittämättömistä syistä, yrittävät tehdä kaikkensa. Monesti he hakevat apua kodin ulkopuolelta, kun omia hihoja ei enää ole. Siksi ei ole kovin hedelmällistä tehdä kahtiajakoa hyviin ja huonoihin perheisiin kovin pinnallisilla syillä.

Väite, että ongelmakodissa kasvaa ongelmalapsi on typologiaa. Nämä yhdyssanat eivät liity toisiinsa millään muulla lailla kuin että ne sisältävät osan "ongelma".
Hyvin usein ongelmakoti antaa lapselle väärän mallin toimia yhteiskunnassa, ja siten ohjaa lasta huonoon käytökseen. Mutta on kolme muutakin skenaariota. Täysin sekavista olosuhteista voi kasvaa koulun näkökulmasta oikeanlaisia, kunnollisia lapsia. Nämä lapset ovat hiljaa tunneilla ja menestyvät vähintään kohtalaisesti. Kodeissa, joissa yritetään kasvattaa lasta oikein, voi myös kehittyä sekä koulusiistejä että -siivottomia lapsia.

On vanhempien edesvastuuttomuutta antaa lapsen häiriköidä koulussa. Siiihen on puututtava lain sallimin keinoin. On keskusteltava - tai yritettävä keskustella huoneestaan tyrkkivän, huutavan lapsen kanssa. Joka kerta. Jos tulosta ei synny, voi edes sanoa yrittäneensä kaikkensa.

Yhtä vastuutonta on tehdä yksioikoisia päätelmiä lapsen kotikasvatuksesta, kun opettajalla tulee hänen kanssaan sanaharkkaa.
Jos aina on etsittävä syyllisiä, on myös kyettävä perustelemaan väitteet. Milla tavalla koti on huono? Millaiset ovat vanhempien asenteet, elämäntavat ja resurssit?
Vasta kunnon taustatiedoilla voidaan lyödä vanhempien otsaan ikuinen leima.