Ei, en minä myy tänäänkään pikkuhousujani, totesin posket rusottavina virolaismiehelle, joka kuvitteli myös perjantain olevan torstain kaltainen unelmapäivä lottoajille, purjehtijoille ja hmmm... niin juu, pervoille.
Jotta kehoni välittäisi paremmin sisäisiä tunnelmiani, käänsin alkkarimiehelle sivuprofiilini. Olisin tarjonnut selkääkin, mutta vastakkaisella suunnalla ei ollut mitään muuta kuin siivouspaperirullia ja ihmesieniä. Aivan turhaa esittää siivousfriikkiä tyypille, joka haluaisi vetää pesemättömät alkkarit päähänsä. He could not care less. Olen siitä varma.
Keskityin siis tuijottamaan blog-spotiani. Sen tyhjää sivua. Tätä vartenhan kiikutin tietokoneen työpaikalle? Ja tällä voin antaa oikeutuksen sen olemassaololle palvelutiskin vieressä? Vain voidakseni tuijottaa ymmyrkkäisenä johonkin, kun limainen kielimies väittää "tukkavansa viejlakin mnjusta".
Ilmoitin olevani naimisissa. Mjita? Se ei riitä selitykseksi. Hänkin on ollut kaksi kertaa naimisissa. Naisen kanssa vieläpä, vaikka osteleekin kirpputorilta kieli poskessa omaan käyttöönsä hepeniä ja korkokenkiä. Mitä oikein kauhistelen? Eihän hän toivonut saada jakaa sänkyä kanssani. Noup. Vain saada ostaa tämän päivän jaloissani hinkkautuneet alushousut.
Hänen lähdettyään jäin miettimään, missä kulkee seksuaalisen häirinnän raja. Ja minkä verran häirinnän kohde on itse vaikuttanut kohteeksi joutumiseensa.
Netistä löytyvän tietosanakirjan mukaan seksuaalinen häirintä on vastenmielistä ja ei-toivottua.
Olen samaa mieltä.
Mistä tavanomaisella järjenjuoksulla varustettu vonkamies sitten erottaa palvelualalla työtään tekevien ihmisten naamasta, koska raja on ylitetty ja flirtti kääntynytkin hävyttömäksi häirinnäksi? Palvelutyöntekijähän hymyilee aina. Sen ainakin odotetaan hymyilevän. Ja ei nyt puhuta minusta. Minä saatan jopa osoittaa ovea. Minulla on siihen oikeus, sillä selkäni takana salaa flirttaileva aviomieheni on tämän puljun päätirehtööri.
Siinä vaiheessa, kun minä pyydän asiakasta poistumaan pyyhenaulakko edellä ovesta, on raja ylitetty selvästi. Sanotaanko vaikka näin, että kalsaripervo teki sen tänään. Minä sanoin hänelle selvällä viron kielellä, että njut ei tule mjitaan ja ala enaa kjusu tuota asiaa. Hän kokosi ostoksensa kainaaloonsa ja häipyi. En panisi pahakseni, vaikkei palaisi enää koskaan. Jos ei aikuinen ihminen näe toisen elekielestä olevansa täysi ääliö, se on vähin erin tehtävä muulla lailla selväksi. Sanomalla suoraan. Yleensä suomen kieli riittää.
Lain mukaan seksuaalinen häirintä on myös asianomistajarikos. Ollakseni suhteellisen iloisesti itsekin läppää heittelevä rouvashenkilö, ei sieraimistani kovinkaan usein ropise herneitä. Minua kyllä miehet uskaltavat lähestyä hauskoilla jutuilla ilman pelkoa häpeällisestä tahrasta muutoin blankossa rikosrekisterissä. Mutta varminta on toki katsoa muutakin kuin kaula-aukkoani, kun niitä hävyttömyyksiä heitellään.
Pitsisen kirkasta päivänjatkoa! Katselkaa taivaalle. Näin syksyisenä myrskypäivänä voi nähdä revontulia. Niitä todennäköisemmin tuuli kuitenkin lennättelee pitsikalsareita, jotka ovat karanneet hikisten pervojen tärisevistä käsistä sen ensimmäisen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti