Mitä yhteistä on näyttelijöillä Mikko Nousiainen ja Telley Savalas Otieno?
Voisi väittää, että he kummatkin ovat miehiä, jollei vahingossa ole vilkaissut Otienosta otettua kuvaa, jossa hän esittää drag gueenia elokuvassa Fluorescent Sin.
Puhun suuremmalla suulla kuin kulttuuritietämykseni antaa myöten, mutta väitän silti, että Otienoa ei Suomessa tuntenut vielä kukaan ennen kuin Ilta-Sanomat kirjoitti hänestä viihdesivuillaan 15.8.2012.
Mikko Nousiainen on puolestaan astunut suomalaisten olohuoneisiin yhdeksänkymmentäluvulla siitä samasta ovesta kuin blondi tuli taloon. Tapahtumasta on jo niin kauan, että blondin nimi on hälvennyt anuspäästäni. Mutta Nousiainen on pysynyt muistissa sittemmin erilaisten perimiehekkäiden roolien ansiosta; näistä yhtenä mainittakoon osa Levottomat-elokuvassa, jonka muisto saa kissankelloni vieläkin tihkumaan eroottisia säveliä.
Otieno ja Nousiainen pystyvät siis kummatkin näyttelemään rooleja, jotka saavat katsojat punastelemaan. Entä sitten? Eiköhän siihen pysty jokainen näyttelijäksi itseään tituleeraava.
Otieno ja Nousiainen pystyvät kummatkin näyttelemään myös Marsalkka Mannerheimia uskottavasti. Ai jaa.
Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Nousiainen sai kuitenkin Marsalkan hevosen kengästä ja tilalle palkattiin Otieno.
Alunperin elokuva Suomen Marsalkasta piti myöskin tehdä kunniallisella liki 13 miljoonan euron budjetilla, josta elokuvasäätiön tuki olisi ollut 450 tuhatta. Suomalaisohjaajien ja tuottajien rinnalla olisi toki nähty ulkolaisverta sivuosissa, sillä olihan Marski maailmankansalainen.
Aikojen saatossa Marski-produktiolle kävi niin kuin omalle elämälleni. Se lähti käsistä ja suuntahan on yleensä maan vetovoiman ansiosta alaviisteinen. Sekä elämäni että Mannerheim-elokuva livahtivat aika kauas siitä, mitä oli suunniteltu.
Yhtä kauaksi kuin minä päädyin menestyksekkäästä kirjailijaurasta, suomalainen marsalkka matkasi maailman poikki Afrikkaan. Niillä ponnisteluilla kuin minun varsinaisen leipätyöni piti pyöriä venäjänkaupan parissa, kohuelokuvan kotoisasta järvimaisemasta sukeutui helteinen savanni. Entäpä minun verotettavat vuosituloni? Ei puhuta niistä. Yhtä hissukseen kannattaa olla Marsalkkaan lopulta käytetystä budjetista. Siinä on yhtä paljon nollia kuin minun tilini saldossa, joka on vain itseni ja Osuuspankin tiedossa.
Marsalkka Mannerheim saa kuulemma vapaasti kääntyä haudassaan. Hänen elämäänsä liittyneitä ihmissuhdeasioita saa kaivella fiktiivisesti ja osaa näytellä vaikka jääkarhun taljaan kääriytynyt muklukki. Se ero ainakin minulla ja Mannerheimilla on, että muklukin kavereitakaan ei kiinnosta, ketä minä suutelen lumimajassani.
Mikko Nousiaiselle sellaiset terveiset, että ei kannata laittaa suuta nutturalle. Hän näyttää kuitenkin parhaimmalta kädessään se tutuin, oma ase.
