torstai 5. syyskuuta 2013

Nokiasta luopumisen tuskaa!



Mitä meillä on nyt, kun Nokiakin on mennyttä, pyörii suomalaisten mielen päällä näinä iltoina.

Ongelma on globaali, sillä vaikka me suomalaiset olemme hiljaa pää hartioiden välissä, niin ulkomaalaisilla on tarve luoda kohdattaessa meihin kaupallinen kontakti oman hyvinvointinsa nimissä.
Mitä nyt huudetaan Soomi-pojalle kanarialaisessa pubissa, kun "Nokia, Nokia, Finland" herättää pelkkiä aggressioita? Riittääkö pelkkä "Räiikköönen, räikköönen" vai ottaako tarjoilija siinäkin ison riskin?
Suomalaisen loma on tätä nykyä helpolla pilattu, jos ei osaa oikeita sloganeita ja pysy ajantasalla. Voisi olla parempi, kun ei sanoisi mitään - jollei vielä tunne Valtteri Bottasta, ja jollei Valtteri Bottas ryssi meidän odotuksiamme. Ja sitähän ei voi tarjoilijakaan vielä tietää.

Maagisen lämpimänä syyskuisena päivänä vuonna 2013 identiteettimme sai kolauksen, joka on suuruudeltaan mallia Nokia 1011. Muistatte varmaan sen mellakkapampun, jonka omistaminen oli aikoinaan etuoikeus, ja joka kaivettiin myhäillen povitaskusta. Ja siihen oli lähes pakko huutaa - jollei kuuluvuussyistä niin näyttävyyden tähden.
Nokia Lumian rinnalla ysäripamppu oli yhtä alkeellinen kuin nykyiset Nokia-puhelimet ovat olleet Applen rinnalla. Jotain oli pakko tehdä.
Oli joko pakko luiskahtaa kaltevalta pinnalta jonnekin huitsin Nevadaan (- miksihän se muuten on Nevada, miksei Arkansas tai Teksas?) tai yksinkertaisesti ottaa kädestä kiinni toista räpiköijää, Microsoftia.

Tätä kirjoittaessani toinen silmäni osui tv-ruutuun ja jähmettyi. Enbuskella oli kädessään pakasta otettu uusin Lumia-malli, jonka hän kääri nopeasti muovikuoristaan ja asetti alasimelle. Sitten alkoi leka heilumaan. Muovinkappaleet lensivät ja Enbusken hiuskarvat heiluivat kuin saranat. Nokian kuolemisen katsominen oli itaralle veronmaksajalle tuskallista. Sitä olisi ollut vielä vaikeampi katsoa, jollei Enbuske olisi huutanut väliin kiitoksia yläasteen liikunnanopettajalle ja joillekin muillekin randomeille tahoille.

Viha sai siis muitakin kohteita kuin varsinaiset yrityskaupat aiheuttivat.

Mistä nokialaisen menettämisessä lopulta on kysymys? Onko pahinta suomalaisen vientituotteen ylpeilystä luopuminen vai sen tunnustaminen, että Suomi ei pysy teknologiakehityksen mukana? Jos Suomella ei ole yhtään Nokian kaltaista lippulaivaa maailmalla, niin mitä sitten?
Niin.
Mitä sitten?